Eduskuntavaalit 2027

Saaristo on Suomelle kansallinen rikkaus, jonka elinvoima, asuttuna pysyminen ja saavutettavuus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Saaristo- ja vesistöalueiden kehitys edellyttää johdonmukaisia päätöksiä, jotka turvaavat arjen toimivuuden ja turvallisuuden, vahvistavat pysyvää asumista, tukevat elinkeinoja sekä varmistavat luonnon, ympäristön ja turvallisuuden kestävän perustan. Pysyvä asutus saaristossa on myös kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden kannalta keskeistä. Elinvoimainen saaristo on turvallinen saaristo.

1.    Saariston saavutettavuus on turvattava maalla, vesillä ja verkossa

1.1.    Varmistetaan ympärivuotinen ja toimintavarma liikenne saaristo- ja vesistöalueilla (yhteysalukset, maantielautat- ja lossit, yksityistielautat ja -lossit, tieyhteydet)

Saavutettavuus on saariston elinvoiman perusedellytys ja toimivat liikenneyhteydet ovat fyysisen saavutettavuuden kulmakivi. Arki saaristo- ja vesistöalueilla edellyttää toimivaa lautta-, lossi- ja yhteysalusliikennettä sekä sujuvia matkaketjuja.

Ehdotuksemme: Tulevilla toimilla ei saa heikentää ympärivuotista ja toimintavarmaa saaristoliikennettä sekä siihen kytkeytyviä matkaketjuja.

1.2.    Edistetään siltojen rakentamista Väyläviraston investointiohjelman 2027–2034 ja suunnitteluohjelman 2026–2029 mukaisesti

Lossiyhteyksien korvaaminen silloilla parantaisi merkittävästi saaristoalueiden saavutettavuutta sekä lisäisi liikkumisen ja arjen sujuvuutta niin vakituisten asukkaiden, kausiasukkaiden kuin elinkeinoelämän kannalta. Lyhyiden lossiyhteyksien korvaaminen silloilla tuo myös julkisen talouden säästöjä käyttö- ja kunnossapitokustannusten vähenemisen kautta.

Ehdotuksemme: Väyläviraston investointiohjelmassa 2027–2034 on mukana Kivimon lossin (Parainen) ja Hätinvirran lossin (Puumala) korvaaminen sillalla. Väyläviraston suunnitteluohjelmassa 2026–2029 on puolestaan mukana Mossalan lossin (Parainen) ja Saverkeitin lossin (Parainen) korvaaminen sillalla sekä Skåldön silta (Raasepori). Siltojen rakentamista tulee edistää ohjelmien mukaisesti.

1.3.    Pidennetään tukiasemien varmistusaikoja

Luotettavat tietoliikenne- ja puhelinyhteydet ovat turvallisuustekijä. Sähkön
saanti ja sen riittävyys kaikissa olosuhteissa tietoliikenne- ja puhelininfrastruktuuriin vahvistaa saariston asukkaiden turvallisuutta, erityisesti silloin kun apu ei ole lähellä. Käytännössä sähkökatkokset saaristossa voivat kestää useita tunteja, jopa vuorokausia. Etenkin viranomaisverkon toiminta on turvattava myös tilanteessa, jossa sähkönjakelu keskeytyy pidemmäksi ajaksi. Suomessa viranomaisverkon varmistusaika on pääsääntöisesti joitakin tunteja, kun esimerkiksi Ruotsissa tukiasemat on varustettu seitsemän vuorokauden varavoimalla.

Ehdotuksemme: Kehitetään varavoimaratkaisuja tieto- ja viestintäyhteyksien varmistusaikojen pidentämiseksi ja pidennetään viranomaisverkon varmistusaikaa muuttamalla niitä koskevia säännöksiä ja määräyksiä.

1.4.    Laajennetaan operaattoreiden yleispalveluvelvoitetta koskemaan kausiasukkaita ja nostetaan samalla tietoliikenneverkkojen vähimmäisnopeutta

Yleispalveluvelvoitteen tarkoitus on taata toimivat viestinnän peruspalvelut kaikille kuluttajille ja yrityksille. Jos alueella ei ole kaupallista verkkoa tarjolla, Traficom nimeää alueelle yleispalveluoperaattorin. Operaattorin on tarvittaessa tarjottava puhelin- ja laajakaistaliittymä alueen vakituisiin asuinpaikkoihin ja yritysten toimipisteisiin. Vapaa-ajan asunnot eivät kuulu yleispalvelun piiriin. Monipaikkainen asuminen ja etätyöskentely vapaa-ajan asunnolta käsin on kuitenkin yleistynyt. Vapaa-ajan asunnoilla vietetään keskimäärin 85 vuorokautta eli noin kolme kuukautta vuodesta. Monipaikkainen asuminen koskettaa erityisesti saaristoalueita.

Operaattoreiden yleispalveluvelvoitteen laajentaminen vapaa-ajan asuntoihin edellyttäisi toimintavarmojen tietoliikenneverkkojen rakentamista ja siten vahvistaisi merkittävästi saariston digitaalista saavutettavuutta.

Ehdotuksemme: Verkkoyhteyksien yleispalveluvelvoite tulee laajentaa koskemaan myös vapaa-ajan asuntoja. Selvitetään mahdollisuutta nostaa verkkonopeuksia koskevan yleispalveluvelvoitteen vähimmäistasoa (edellyttää laajaa teknistaloudellista selvitystä). Selvitetään samalla mahdollisuutta asettaa vaatimuksia yleispalvelulaajakaistan latausnopeuden lisäksi myös lähetysnopeudelle.
 

Ilman lauttaa täällä ei olisi elämää
Minulla on ollut mökki Puukonsaaressa, ja olen viettänyt saaressa aikaa lapsesta asti. Kun saareen tuli yksityistielautta, minulle avautui mahdollisuus tehdä töitä lossinkuljettajana. Siinä sivussa aloin pitää kesälampaita.

Olen käynyt maatalouskoulun, ja vähitellen lampaiden määrä kasvoi. Nyt minulla on talvisin noin 130 lammasta ja kesällä enemmän. Saan elantoni lossinkuljettajan työstä ja lampaista.

Lampaat tekevät saaressa samalla maisemanhoitotyötä. Puukonsaaressa on ollut aikanaan maataloutta, ja ilman laidunnusta vanhat pellot ja avoimet alueet kasvaisivat vähitellen umpeen ja metsittyisivät.

Ilman lauttaa maatalouden harjoittaminen saaressa ei olisi mahdollista. Lautalla kulkevat heinäpaalit, työkoneet ja kaikki muu, mitä maatilalla tarvitaan. Samalla lautta palvelee saaren asukkaita, mökkiläisiä ja yrityksiä.

Talvella, kun lautta ei kulje, käytössä on noin neljän kilometrin jäätie. Saaren asukkaat ovat monet kerrat auttaneet toisiaan esimerkiksi moottoriongelmissa ja jäätien riskien arvioinnissa. Myös mökkiläisiä ja muita kävijöitä autetaan tarvittaessa.

Lautta on lisännyt myös yhteisöllisyyttä. Lautalla tavataan muita saarella liikkuvia ja vaihdetaan kuulumisia.

Ilman lauttaa täällä ei olisi maataloutta samalla tavalla – eikä todennäköisesti asukkaitakaan. Minulle se on mahdollistanut sekä työn että elinkeinon saaressa.

Lampaat pitävät vanhat pellot avoimina, ihmiset pitävät saaren asuttuna.

-Saariston asukas, Puukonsaari 

2.    Vapaaehtoistoimijoiden ja paikallisyhteisöjen resurssit ja osaaminen osana saariston arjen turvallisuutta on varmistettava

2.1.    Vahvistetaan paikallista varautumista ja yhteisöjen roolia kokonaisturvallisuudessa

Sopimuspalokunnat ovat keskeinen ja kriittinen osa pelastusjärjestelmää saaristossa. Ilman sopimuspalokuntia pelastustoimen vasteajat ja kattavuus heikkenisivät merkittävästi. Sopimuspalokunnat, erityisesti vapaapalokunnat, turvaavat pelastuspalvelujen saatavuutta kustannustehokkaasti, vahvistavat ja hyödyntävät paikallista yhteisöllisyyttä ja tuottavat paikallistuntemukseen perustuvan nopean vasteen.

Ehdotuksemme: Sopimuspalokuntien toimintaedellytykset ja toiminnan kehittäminen saaristoalueilla tulee turvata. Valtion tulee tarjota hyvinvointialueille riittävät rahoitus pelastuspalvelujen tuottamiseen ja toiminnan kehittämiseen.

2.2.    Turvataan resurssit vesistöalueiden ympäristöriskeihin varautumisessa, kuten öljy- ja kemikaalivahingoissa

Riski öljy- ja kemikaalivahinkoihin on kasvanut erityisesti Suomenlahdella turvallisuuspoliittisen tilanteen myötä. Toteutuessaan öljyonnettomuus olisi ympäristökatastrofi herkälle Itämerelle ja saaristoalueille. Öljy- ja kemikaalivahinkouhka ei kosketa vain merialueita, vaan yhtä lailla öljyvahinko on vakava ympäristöuhka myös järvialueilla. Järvissä veden hidas vaihtuvuus, matalat rannat ja runsas kasvillisuus tekevät öljyn leviämisestä nopeaa ja torjunnasta haastavaa.

Ehdotuksemme: Osoitetaan öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaan riittävät resurssit ja tunnistetaan paikallisyhteisöjen merkitys öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnassa.

Kun lahden toisella puolella alkoi savuta

Kauniina kesäpäivänä istuin vaimoni kanssa veneessä luonnonsatamassa lähellä Paraista. Noin meripeninkulman päässä näimme savua. Aluksi ajattelimme, että joku oli lämmittänyt saunan, mutta hetken kuluttua savua tuli edelleen, ja se liikkui oudosti maanpintaa pitkin.

Päätimme ottaa jollan ja lähteä katsomaan, että kaikki oli kunnossa. Olisi ehkä pitänyt ottaa mukaan edes kengät ja ämpäri. 

Kun pääsimme paikalle, näimme, että mökkirannan aluskasvillisuus paloi jo kunnolla. Nousimme maihin laiturilla, huusimme ja kutsuimme väkeä, mutta ketään ei tullut näkyviin. Tuli eteni kohti mökkiä, joka vaikutti melko uudelta. 

Kaikki oli lukossa, ja ainoat löytämämme välineet olivat pari laiturin vieressä lojunutta IKEA-kassia. Niiden oli riitettävä.

Juoksimme paljain jaloin rannan ja palopaikan väliä, kannoimme vettä muovikasseissa ja onnistuimme rajoittamaan palon leviämistä. 

Käytin 112-sovellusta ottaakseni yhteyttä hätäkeskukseen siinä toivossa, että sovellus välittäisi sijaintimme automaattisesti, mutta se ei onnistunut. Jouduin käyttämään toista sovellusta saadakseni tarkan sijainnin ja soitin sitten uudelleen.

Hyvän tovin kuluttua paikalle saapui VPK:n vene ja otti sammutustyöt hoitaakseen. Ilman heitä kesämökille olisi lopulta voinut käydä huonosti. 

Satuimme olemaan lähellä ja pystyimme pitämään tulen kurissa. Saaristossa apu voi kuitenkin olla kaukana. Siksi tarvitaan sekä ihmisiä, jotka reagoivat, kun jotain tapahtuu, että paikallinen pelastusvalmius, joka todella pystyy pääsemään paikalle.

-Saariston asukas, Parainen

3.    Palvelut turvattava saaristossa – lähellä, liikkuvasti ja digitaalisesti

3.1.    Turvataan lähikoulujen toiminta ja toteutetaan etäyhteyksiä hyödyntävää opetusta

Perusopetuksen järjestämisen lähtökohtana on lähikouluperiaate, jonka mukaan jokaisella oppivelvollisuusikäisellä lapsella on oikeus mahdollisimman lähellä järjestettävään opetukseen. Pienet kyläkoulut nähdään arvokkaina, turvallisina ja yhteisöllisinä kasvu- ja oppimisympäristöinä.

Etäyhteyksiä hyödyntävällä opetuksella voidaan täydentää lähiopetusta ja monipuolistaa opetustarjontaa eri oppiaineissa. Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus voi parantaa opetuksen saavutettavuutta ja turvata opetuksen tasa-arvoa harvaan asutuilla alueilla, kuten saaristossa. Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus soveltuisi toteutettavaksi erityisesti pitkien välimatkojen saaristoon.

Ehdotuksemme: Lähikoulujen toiminta tulee turvata edistämällä kuntien välistä yhteistyötä ja rakennusten monikäyttömahdollisuuksia sekä toteuttamalla ja pilotoimalla etäyhteyksiä hyödyntävää opetusta saaristoalueilla.  

3.2.    Huomioidaan saaristoisuus hyvinvointialueiden pelastustoimen palveluiden rahoituksessa ja kausiväestö hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen palveluiden rahoituksessa

Saaristoisuus otetaan tällä hetkellä huomioon hyvinvointialueiden rahoituksessa, sillä saaristoisuus vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseen tuomalla hyvinvointialueille lisäkustannuksia. Sen sijaan pelastustoimen rahoituksessa saaristoisuutta ei huomioida, vaikka saaristoisuus aiheuttaa yhtä lailla kustannuksia pelastustoimen osalta, muun muassa saaristo-olosuhteissa välttämättömän erikoiskaluston vuoksi.

Hyvinvointialueiden saaristoisuuden perusteella saama rahoitus perustuu tällä hetkellä hyvinvointialueen saariston vakituisiin asukkaisiin. Kausiasukkaiden aiheuttamia kustannusvaikutuksia ei huomioida rahoituksen määräytymistekijänä. Erityisesti saaristoalueilla väestön määrä vaihtelee voimakkaasti vuodenajan ja viikonpäivien mukaan ja vaikuttaa siten palvelutarpeisiin.

Ehdotuksemme: Toteutetaan lainsäädäntömuutokset, jotka mahdollistavat saaristoisuuden huomioimisen pelastustoimen rahoituksessa sekä kausiasukkaiden huomioimisen hyvinvointialueiden rahoituksen määräytymistekijänä.

3.3.    Varmistetaan saaristolisä osana kuntien peruspalveluiden valtionosuuksia sekä saaristoisuuskriteeri osana hyvinvointialueiden rahoitusta ja viedään saaristolain uudistaminen loppuun osana valtionosuusjärjestelmän uudistusta

Saaristoisuudesta ja vesistöisyydestä johtuva rikkonaisuus aiheuttaa lisäkustannuksia palveluiden järjestämiseen ja ylläpitämiseen kunnille ja hyvinvointialueille. Saaristolisä on tärkeä tuki kunnille ja hyvinvointialueille. Saaristolisän avulla voidaan turvata saaristo- ja vesistöalueiden saavutettavat palvelut sekä mahdollistaa niitä tukevien liikkuvien ja digitaalisten palveluratkaisujen kehittäminen.

Saaristokuntaa koskevat säännökset saaristolaissa kaipaavat uudistamista, sillä saaristokunnille ei ole tällä hetkellä selkeitä kriteereitä. Saaristokuntaa koskevan pykälän muutokset tulee tehdä valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistuksen yhteydessä, sillä pykälän muutoksia ei ole mahdollista ottaa huomioon kuntien valtionosuuksissa ilman valtionosuusjärjestelmän kokonaisuudistusta.

Ehdotuksemme: Saaristolisä tulee säilyttää osana kuntien ja hyvinvointialueiden rahoitusta. Saaristolain uudistaminen tulee viedä loppuun seuraavalla hallituskaudella osana valtionosuusjärjestelmän uudistusta.

Kun äänestyspaikka saapuu ilmatyynyaluksella

Ennakkoäänestyksen järjestäminen on kunnalle itsestään selvä tehtävä. Saaristossa tie äänestäjän luo voi kuitenkin näyttää erilaiselta.

Kemiönsaarella kunta on järjestänyt kevättalvella ennakkoäänestystä saarilla ilmatyynyaluksella. Kun jääolosuhteet tekevät tavalliset veneyhteydet mahdottomiksi tai epävarmoiksi, kunnan on löydettävä muita ratkaisuja, jotta myös saaristossa asuvat voivat käyttää äänioikeuttaan.

Tämä maksaa enemmän kuin äänestyspaikan avaaminen mantereella. Demokratian on kuitenkin toimittava myös siellä, missä matka äänestäjän luo kulkee jään ja veden yli. Tämä on konkreettinen esimerkki siitä, miksi saaristo-olosuhteet on otettava huomioon kuntien rahoituksessa.

-Kemiönsaaren kunta

4.    Näkyväksi tilastoissa, vahvemmaksi päätöksenteossa – monipaikkaisuus on tunnistettava

4.1.    Kehitetään ja otetaan käyttöön monipaikkaisuuden tilastointi osana päätöksentekoa

Väestön vakituisen asunnon sijaintiin pohjautuva tilastointi ei kerro koko totuutta saaristossa oleskelevan väestön määrästä. Alueilla oleskelevan väestön määrä vaihtelee voimakkaasti vuodenajan ja viikonpäivien mukaan. Etenkin kesäisin ja viikonloppuisin saaristossa oleilee todellisuudessa huomattavasti enemmän ihmisiä kuin vakituisen väestön tilastot kertovat.

Monipaikkaisuutta ei tällä hetkellä tilastoida virallisesti eikä sitä siten huomioida päätöksenteossa riittävästi. Tilastoinnin avulla monipaikkaisuus voitaisiin huomioida osana päätöksentekoa ja perustaa päätökset todellisiin väestömääriin esimerkiksi palvelutarpeita arvioidessa.

Ehdotuksemme: Monipaikkaisuuden tilastointia tulee kehittää ja ottaa käyttöön osana päätöksentekoa.

4.2.    Edistetään paikkariippumatonta työntekoa saaristoalueiden elinvoimaisuuden vahvistamiseksi

Paikkariippumattoman työn edistäminen on saaristoalueiden elinvoimaisuuden vahvistamisen kannalta tärkeää. Paikkariippumaton rekrytointi mahdollistaa työnteon ja saaristoasumisen yhdistämisen. Ihmiset voivat tehdä töitä ja olla kotona useassa eri paikassa, mutta yhteiskunnan rakenteet eivät vielä tue monipaikkaista elämäntapaa riittävän hyvin.

Ehdotuksemme: Valtion ja virastojen tulee mahdollistaa paikkariippumaton työnteko.

Tilastoissa Pyhämaa on kotini vasta nyt

Olen viettänyt kesiä, muita lomia ja viikonloppuja Pyhämaassa vanhempieni kanssa 1970-luvulta lähtien. Mopoiässä tänne oli erityisen tärkeää päästä. Äiti ei halunnut mopoa Turkuun, ja koska mopot kiinnostivat kovasti, sillä piti päästä ajamaan Pyhämaalle.

Mopojen kautta tutustuin muihin samanikäisiin. Olen aina ollut ulospäinsuuntautunut, joten kavereita löytyi helposti. Siitä se oikeastaan lähti: Pyhämaasta tuli paikka, jossa en vain viettänyt kesiä, vaan johon kuuluin.

Vuosien mittaan olen ollut mukana urheiluseurassa, matkailuyhdistyksessä ja metsästysseurassa. Erityisesti metsästyksestä on tullut minulle tärkeä osa Pyhämaata. Täällä yhteisöihin on ollut helppo tulla mukaan – minusta paljon helpompi kuin kaupungissa.

Ja tekemistä on aina ollut. Lapsena käytiin uimakoulua jäätävän kylmässä meressä, tyttäreni ovat jälkeenpäin käyneet samassa uimakoulussa kylän rannassa. Täällä on VPK, pururata ja hiihtoladut, frisbeegolf ja kesäteatteri. Kesäteatterin kahvilavuorotkin pyörivät eri yhdistysten voimin. Monessa asiassa näkyy se, että ihmiset eivät vain käy täällä, vaan osallistuvat ja tekevät yhdessä.

Töiden takia olen asunut muualla, mutta Pyhämaa on aina ollut mielessäni kotini. Vaikka en ollut täällä kirjoilla, olin mukana yhdistyksissä, vietin täällä aikaa ja elin osana tätä yhteisöä.

Sama side on syntynyt myös lapsilleni. Metsästämme yhdessä, ja sen kautta huomaan, kuinka suhde Pyhämaahan jatkuu seuraavaankin sukupolveen. Nyt olen 58-vuotias ja ruuhkavuodet ovat takana. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen myös kirjoilla Pyhämaassa. Vakituiseksi asuinpaikakseni on siis vihdoin merkitty se paikka, jota olen pitänyt kotina lähes koko elämäni.

Tilastoissa minusta tuli pyhämaalainen vasta nyt. Itse olen ollut sitä yli viisikymmentä vuotta.