Saaristoeksperttien kesäretki Utöhön
Saaristoeksperttien johtoryhmän tämänvuotinen matka kohdistui 25.-27.8.19 maamme ulommaiseen saaristoon Paraisilta Utöhön. Utön nimihän tarkoittaa ulommaista saarta. Entisistä saaristoasiainneuvottelukunnan (SANK) jäsenistä ja sitä avustaneista virkamiehistä koostuvan saaristoeksperttien tarkoituksena on avustaa neuvottelukuntaa tuomalla pitkäaikaisen kokemuksensa sen käyttöön. Tällä matkalla kohtasivat äärimmäisyydet, vahvan kaivosteollisuuden leimaama kaupunkikeskus ja kaukana ulapalla sijainnut entinen varuskuntasaari, joka on menettänyt valtion sinne aikanaan perustamat työpaikat.
Kokoonnuimme sunnuntaina 25.8. illansuussa Paraisten kaupungin tarjoamalle illalliselle, jonka yhteydessä saimme tietoa Paraisten kaupungin kehityksestä, erityisesti saariston osalta, mikä näkyy hyvin kaupungin strategiassa: ”Luova saaristo”. Kiertoajelulla näimme, miten valtavat kaivannot ja Paraisten kalkkitehtaan – nykyisen Nordkalk Oy - tuotantolaitokset ovat aivan keskustan tuntumassa, kuitenkin viihtyisien puistojen ympäröimänä.
Nauvossa yövyttyämme lähdimme yhteysalus Ms Eivorilla Pärnäisten satamasta itse saaristoon. Näimme heti, miten hyvä ja tärkeä tällainen liikennetoiminta on. On merkittävä asia, että yhteysalus on osa maamme yleistä liikenneverkkoa, siis ilmaista kaikille käyttäjille, kuten lossitkin. Väkeä oli nytkin runsaasti, vaikka sesonkiaika oli jo ohi. Menomatkalla ei saatu rauhallista työskentelytilaa, vaan aloitimme kokouksen ravintolasta varaamillamme penkeillä. Paluumatkalla sihteeristömme huolehti, että saatiin hyttitila, johonka mahduimme. Yhteysalustoimintaa koskien saimme matkallamme palautetta, että tarvittaisiin myös nopeampia aluksia. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia hyödyntää matka-aikaa.
Mukana matkalla oli 11 ohjausryhmän jäsentä, kolme paikallista SANK:n jäsentä sekä sen pääsihteeri Elina Auri. Lisäksi kuultiin osan aikaa mukana olleita paikallisia asiantuntijoita. Nötön ja Aspön näkymiä selosti Nina Söderlund (SANK) laivamme kannella. Jurmoon päästiin tutustumaan konkreettisesti jalan matkailuopas Aino Mattssonin johdolla, jonka lisäksi lounaspaikassa Jurmo Inn’in matkailuyrittäjä Tiina Johansson sekä luonnonsuojelusta Osmo Kivivuori Turusta. Utön saarella meitä opasti Hanna Kovanen, jonka vieraana Hannas Horisont’issa aloitimme saareen tutustumisen illallisen yhteydessä.
Kaikki saaret poikkeavat toisistaan sijainnin, koon ja mannertäisyyden perusteella, erityisesti kasvillisuudessa. Nötö on metsäisin ja Saaristomeren kansallispuiston keskus. Jurmo on karumpi kataja- ja kanervanummineen. Siellä on maatiloja, karjaa ja on retkeily- ja lintuharrastajien kohde.
Utön saari on etäisin, mutta ei vähäisin. Se on kallioinen, mutta sinne tuodut puut, esim. vaahterat, ovat levinneet runsaasti. Sammakoita emme nähneet! Ympärivuotisia asukkaita on lähes 50. Se on vaihdellut hieman ajan mittaan ja riippuu myös asumisen määritelmästä. Saaren asukkaissa on entisen varuskunnan henkilökunnan jälkeläisiä (mm. Hanna), lintuharrastajia sekä matkailu- ja kalastusyrittäjiä, myös eläkeläisiä. Varuskunnan poistuttua jäljelle jääneet perustivat kyläyhdistyksen, joka hankki omistukseensa varuskunnan rakennuksia ja on sitten vuokrannut tai myynyt niitä henkilöille, jotka ovat halunneet pysyviksi asukkaiksi. Tällä hetkellä sillä on kylätalo ja yksi vuokrattava majatalo.
Julkiset palvelut ovat Utössä merkittävä ja haastava asia. Siellä nyt oleva peruskoulu on ainutlaatuinen. Se on muodollisesti suomenkielinen ja tämän hetken 10 oppilaasta neljä tulee Jurmon ruotsinkielisistä perheistä. Kahtena päivänä viikossa he ovat lähiopetuksessa kotona, koska koulumatka kestää pari tuntia suuntaansa. (Suomen virallinen koulujärjestelmä ei tunne kaksikielistä peruskoulua!).
Postin hankkeita muuttaa postinjakelu yhteen kertaan viikossa kummastuttaa täällä. Ymmärrystä kyllä osoitetaan sille, että joka päivä postia ei tule, koska niin tapahtuu jo nykyisinkin. Posti kulkisi hyvin aina yhteysaluksen mukana.
Luontomatkailusta on tullut Utön vahvuus ja riesa! Saaressa on pysyvä lintuasema, jolla on vakinainen hoitaja ja majoitustilaa tilaa muutamalle tilapäistarkkailijalle. Saareen eläkepäiville muuttaneelta emeritus professorilta (hammaslääketiede!) Jorma Tenovuolta kuulimme, että viime vuonna Utössä vieraili yli 15 000 lintubongaria. Se alkaa olla jo ylärajoilla kestokyvyn kannalta. Suuri ongelma syntyi muutama vuosi sitten, kun lintuharvinaisuutta tuli yhden vuorokauden aikana kiikaroimaan yli 1000 bongaria. Kaikille ei ollut majoitusmahdollisuutta ja saaren rannat olivat täynnä moottoriveneitä, mikä sinänsä oli hyvä bisnes Turun venevuokraajille. Suojelun menestyksessäkin on tultu ristiriitaiseen tilanteeseen: merikotkan onnistunut suojelu on tullut niin hyviin tuloksiin, että niitä alkaa olla jo liikaa. Ne tuhoavat kaikki kallioilla pesivät linnut, erityisesti naarashaahkat ovat niille helppoja saaliita pesimisaikaan. Mekin näimme haahkoja vain vilahdukselta. Merikotkia leijaili varsinkin Jurmon yllä monia. Merimetsosta sen sijaan ei ole tullut täällä sellaista riesaa kuin eräillä muilla alueilla.
Paluumatkalla ekspertit jatkoivat kokoustaan yhteysaluksella. Elina kertoi SANK:n kuulumisia. Uusi neuvottelukunta on asetteilla ja nimetkin jo tiedossa. Myös saaristoeksperttien ohjaustyöryhmän jatkosta on keskusteltu. Siitä esitettiin nytkin toivomus. Työryhmä voisi kyllä olla pienempi ja toiminta tiiviimpää. Osa jäsenistä ilmoittikin, että ovat valmiit luopumaan paikastaan. Toimintaa koko laajan eksperttiverkoston kanssa voisi olla enemmän netin välityksellä. Hallitusohjelmasta Elina oli löytänyt runsaasti saaristoa koskevia kohtia.
Sihteerikaksikon Leppänen-Keränen laatimasta ensi vuoden suunnitelmasta käytiin keskustelua. Tapaamisia Matka-, Vene- ja OmaMökki-messuilla pidettiin edelleen tarpeellisina. Lisäksi voidaan tavata Saaristoseminaarissa 1.-2.6.20 Pyhtäällä sekä perinteisellä kesäretkellä jota on suunniteltu 24.-25.8. Kotkan seudulle.
Matkalla saadun informaation perusteella tuli keskustelussa esille mm. huoli väestönkehityksestä. Vaikka pysyvä väestö väheneekin, on saaristossa nykykesäisin enemmän väkeä kuin koskaan aikaisemmin. Asuinpaikan merkitykseen pitäisi suhtautua joustavammin. Etätyö on nousemassa uudella tavalla esiin. Tietoyhteyksiä on vain tekniikan kehittymisen myötä parannettava. Tietoverkostoja voitaisiin entistä enemmän rakentaa yhteistyössä muiden verkostojen kanssa. Lapsiin ja nuoriin satsaaminen on asutuksen kannalta keskeistä.
Allekirjoittaneelle Utö oli antoisa ja kauan odotettu visiitti, kun se ei toiveista huolimatta virka-aikanani toteutunut muutoin kuin paperilla. Utön asukkaiden tapaaminen, majakan ja uudemman kirkon hautausmaineen ynnä koko kylämiljöön näkeminen oli ainutlaatuista ja avartavaa. Asutuksen säilyttäminen ja jopa lisääminen äärioloissakin on mahdollista, kun/ jos vain halutaan.
Matti Sippola