Monipaikkaisuus elävöittää saaristoa

Monipaikkainen eläminen ja asuminen ovat yleistyvä ilmiö. Silti lisää töitä tarvitsee tehdä, jotta monipaikkaisuuden edut saataisiin todella hyödynnettyä, ja ilmiö tuotua suureen tietoisuuteen. Keskustelimme tutkija Kati Pitkäsen kanssa monipaikkaisuudesta, sen mahdollisuuksista ja haasteista.

Monipaikkaisuus käytäntönä voi tarkoittaa vaikkapa työssäkäymistä ja asumista eri paikkakunnilla, kausityöskentelyä, vapaa-ajan asumista tai opiskelua vieraalla paikkakunnalla, tai etätyöskentelyä. Motiivit voivat olla moninaisia, liittyen esimerkiksi perhe-elämään, vapaa-aikaan ja työhön. Suomalaiset viettävätkin työ- ja vapaa-aikansa enenevissä määrin eri paikoissa, ja näiden paikkojen välillä liikkuen. Ilmiö koskettaa niin kaupunkeja kuin maaseutua.

Kati Pitkänen toimii erikoistutkijana Suomen ympäristökeskuksessa, ja on työssään perehtynyt monipaikkaisuuden ilmiöön. ”Saariston kohdalla merkittävin monipaikkaisuuden muoto on ehdottomasti vapaa-ajan asuminen. Saaristossa on paljon vetovoimaisia kohteita mökkeilijöille ja muille vapaa-ajan viettäjille”, kertoo Pitkänen. ”Jonkin verran on varmasti myös työhön liittyvää monipaikkaisuutta, joka voi liittyä esimerkiksi etätöiden tekemiseen saaristokodista käsin vaikeiden ja pitkien liikenneyhteyksien takia”.

Mökkiläiset kunnan piristysruiskeena

Lähes kaikki vapaa-ajan asunnot sijaitsevat maaseutumaisilla alueilla. Monessa kunnassa onkin tilanne, jossa vapaa-ajan asukkaat lisäävät merkittävästi kunnan asukaslukua. ”Vapaa-ajan asukkaat voivat tuoda mukanaan paljon hyvää kunnalle”, pohdiskelee Pitkänen. Alueen ja sosiaalisen ympäristön elävöittämistä, lisää kysyntää palveluille, muuttoliikettä – vapaa-ajan asukkaat voivat parhaimmillaan tuoda monenlaisia hyötyjä.

Toisaalta monipaikkaiset asukkaat voivat aiheuttaa kunnille myös haasteita esimerkiksi terveyspalveluiden mitoittamisessa, muistuttaa Pitkänen. ”Tähän, ja muihin monipaikkaisuuden haasteisiin auttaisi se, että monipaikkaisuus todella tunnistettaisiin ja nostettaisiin tietoisuuteen”.

Näkymättömät monipaikkaiset

Merkittävä haaste monipaikkaisuuden tunnistamisessa on mm. ilmiön näkymättömyys maaseudun ja kaupungin asukkaita kuvaavissa tilastoissa. Jos pelkän asuinkunnan ja vakituisen asuinpaikan sijaan tarkastellaan niitä paikkoja, joissa suomalaiset todellisuudessa viettävät aikaansa, ei maaseudun väestönkehityskään näytä niin negatiiviselta. Vapaa-ajan asukkaat ja muut monipaikkaisesti eläjät tuovat moniin kuntiin suuren määrän elämää, joka ei rekisteröidy asumista kuvaaviin tilastoihin.

Vapaa-ajan asukkaat ja muut monipaikkaisesti eläjät tuovat moniin kuntiin suuren määrän elämää, joka ei rekisteröidy asumista kuvaaviin tilastoihin.

Hyödyt käyttöön

Mitä toimenpiteitä vaaditaan, jotta monipaikkaisuuden hyödyt saadaan hyödynnettyä niin kunnissa kuin yksilötasollakin? ”Monipaikkainen eläminen täytyy todella tunnistaa ja tiedostaa. Tämä onkin onneksi jo osin käynnissä”, iloitsee Pitkänen. ”Kunnissa tulisi miettiä tarkemmin niitä keinoja, joilla monipaikkaiset asukkaat saataisiin osaksi toimintaa, sillä heillä on paljon osaamista ja voimavaroja annettavana väestöä menettäville alueille. Kokemus tasa-arvoisuudesta ja oikeudesta palvelujen käyttöön on tärkeää, kun pohditaan keinoja sitouttaa vapaa-ajan asukkaita.” Pitkänen muistuttaa kuitenkin, että vapaa-ajan asukkaat ovat usein lomanvietossa, eivätkä välttämättä ole innokkaita osallistumaan kylätoimintaan ja kokouksiin. ”Tätä toivetta täytyy tietenkin kunnioittaa. Säädöstasolla olisi hienoa, jos olisi entistä joustavampi keinoja monipaikkaisuuden tunnistamiseen.”

Pitkänen on tyytyväinen, että SANK on ottanut vahvasti agendalleen monipaikkaisuuden. ”On hienoa, että Suomesta löytyy taho, joka hallitsee tällaisen moniulotteisen ilmiön. Toivon että SANK ajaa monipaikkaisuuden asiaa myös jatkossa!”

  • Laura
    Latvakoski, Laura

    Aluetieteen opiskelija, Vaasan yliopisto

    Kiinnostuksen kohteina mm. paikkaperustainen aluekehittäminen ja kestävä kehitys. Laura toimi korkeakouluharjoittelija maa- ja metsätalousministeriössä kesällä 2019.